Olen vältellyt Wallander-kirjoja telkkarisarjojen takia,
mutta en välttele enää. Luen varmaan pikkuhiljaa nämä kaikki. Harmi, että jouduin
aloittamaan täältä sarjan keskeltä, kun haluaisin aina aloittaa alusta, myös
dekkarit. Vaan on se vaikeaa löytää kirjastosta kunkin sarjan aloittavaa
romaania.
Viides nainen kertoo julmalla tavalla tappavasta
sarjamurhaajasta. Wallanderin tiimi setvii johtolankoja pikkuhiljaa, mutta
paljon paneudutaan myös varsinaisen juonen ulkopuolisiin asioihin. Aluksi olin
hämilläni siitä, näin paljon poliisien yksityiselämää rikostutkimisen
ulkopuolella? Mutta sitten totuin tähän otteeseen ja aloin pitää siitä. Nämä
eivät siis ole pelkästään dekkareita, vaan oikeastaan tässä on samassa kaksi
kirjaa. Sekä se dekkari, että toinen teos, joka joka kertoo Wallanderin
yksityiselämästä ja ajatusmaalimasta. Yllättävän hyvin juoni jaksoi pysyä
kasassa näin mahdottoman pitkän murhaselvittelyn ja sivupolkujen ajan. Kirja tuntui todella
pitkältä, mutta ei pitkästyttävällä tavalla, vaan perusteellisuudessaa ja tarkoitan kuitenkin ihan positiivista tunnetilaa.
Ruokana Viides nainen on voimakkaasti valkosipulilla höystettyä miilunpolttajan pastaa. Yhtä lempiruokaani.
Minä täällä taas hehkuttamaan meidän kirjamaun samankaltaisuutta! Olen lukenut Wallander-sarjan joitain vuosia takaperin maatessani influenssan kourissa viikon jos toisenkin. Aivan älyttömän hyviä kirjoja! En itsekään lukenut sarjaa järjestyksessä eikä se menoa haitannut. Nämä teokset on tosiaan niin perusteellisia, että henkilöistä tulee kuin hyvä ystävä. Arvaa mikä suru, kun sarjan on joskus saanut luettua...
VastaaPoistaJees, ihan pelottavan samankaltainen kirjamaku, voisin tulostaa sinun blogisi kirjat itselleni kirjastoon "kirjalapuksi" suoraan =). Varsinkin kun useimpia lukemiasi en vielä ole lukenut, tulen perässä ja luen paljon vanhempia kirjoja.
PoistaTunnistan tuon surun, mikä tulee kun sarjan viimeinen on luettu, voi nyyh. Onneksi siihen auttaa uusi kiehtova löytö!
Minulla on kaikki Wallanderit lukematta juurikin sen takia, että olen ahkerasti tuijottanut niitä telkasta. Täytynee vielä antaa ajan kulua, ennenkuin voin alkaa niitä lukemaan (ja täytyy varoa sortumasta telkan uusintaesityksiin).
VastaaPoistaIhan totta, nuo tv-sovitukset sotkee ja pahasti. Sitä luo ihan erilaisen kuvan hahmoista kirjassa ja sit vertaa sitä siihen telkkarin hahmoon =). On tyhmää, jos ei tavallaan saa muodostaa sitä mielikuvaa itse, vaan tv-ohjelma on sen jo tehnyt.
Poistaminä olen lukenut kaikki Wallanderit ja tykkäsin ihan hirveästi,siksi en oikein tykkääkkään katsoa niitä tv-sarjoja. se mielikuva minkä on kirjoista itselle saanut voi romuttua täysin.
VastaaPoistasamoin kun on lukenut oikein hyvän kirjan ja siitä tehdään elokuva ja se onkin täysi floppi.näin kävi minulle Kultainen kompassi-kirjan kohdalla, tykkäsin siitä aivan älyttömästi mutta elokuva oli aivan hirveä. samoin oli minusta tämän millenium-trilogian kanssa, luin ensin kirjat ja tykkäsin mutta elokuvat oli todella huonot.
ja kun on oikein, oikein hyvä kirja ja tietää että se kohta loppuu niin silloin voi olo olla todella surullinen.harvoin on sellasta kirjaa sattunut mutta aina joskus,esim Noidan rippi-kirja!!! uhhuh. tulipa tässä teksiä! hyvää viikonloppua!
Olen ihan samaa mieltä tuon elokuva-jutun kanssa. Lähes kaikki kirjat on parempia, kuin niistä tehty elokuva. Jokusia poikkeuksia on ollut, en muista mikä leffa olisi sellainen, mutta joskus olen itsekseni ihmetellyt, että mitenkäs tämä nyt näin päin meni...
Poista