John Verdon; Numeropeli

En ymmärrä miksi Numeropelin kansi oli minulle niin tuttu. Pelkäsin, että olen lukenut tämän jo aikaisemmin, vai olisinko nähnyt tämän jonkun tuttavan pöydällä... mutta kirjahan on todella uusi, joten en olisi voinut lukea tätä aikaisemmin. No niin tai näin; Verdon yllätti minut jännittävyydellään.

Idea on aivan ihastuttava. Mark Mellery saa runomuotoisen uhkauskirjeen tuntemattomalta tyypiltä, joka ilmoittaa tietävänsä Markin menneisyydessään tekemistä pahoista teoista. Vakuuttaakseen tuntevansa Markin todella hyvin hän käskee tämän ajatella jotain lukua ja sen jälkeen avata kirjeen mukana tulleen toisen kirjekuoren. Siellä on sama luku mitä Mark on juuri ajatellut, 658. Miten tämä on mahdollista! Kuka on tämä tuntematon kirjeen lähettäjä ja miten hän voi tietää, mitä lukua Mark ajatteli! Mark pelästyy ja ottaa yhteyttä entiseen luokkatoveriinsa, työstään vetäytyneeseen rikostutkija Gurneyyn. Gurney alkaa tutkia asiaa ja lennokkaita tapahtumia. Sitten alkaa tulla ruumiita.

Numeroarvoitus oli hyvin jännittävä. Vaikka minä olin ainoa joka luki kirjaa, niin arvuuttelimme perheeni kesken selitystä sille, miten tuntematon uhkailija saattoi tietää Markin keksimän numeron. Kukaan meistä ei arvannut selitystä =). Itse rikos ja rikostutkinta oli vauhdikasta kamaa, ihan laatutyötä. Ja minusta oli kiva, kun kirja oli vähän paksumpi, kuin normaali rikosromaani. Joskus niiden lyhyys vähän kiusaa, tykkäisin lukea pikkuisen paksumpia kirjoja ja käyttää niihin enemmän kuin normaalit kaksi päivää. Toivottavasti Verdon kirjoittaa oikein monta kirjaa tulevaisuudessa.

Numeropelin rinnastaisin… hm… varmaan herkkuun: lihaperunasoselaatikkoon.