tiistai 6. maaliskuuta 2018

Agatha Christie; Salaperäiset rukiinjyvät


Vaikka aina vannon, että en koskaan lue samaa romaania kahteen kertaan, niin nämä Christiet tekevät poikkeuksen. Ensimmäisen kerran luin ne teinityttönä, ja monet niistä toisen kerran vielä myöhemmin. Tässä on menossa kai kolmas kerta. Ja miksi näin? Siksi, koska en koskaan muista murhaajaa! Tai juonta. En koskaan. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin. Kaikki tietää 10 pienen neekeripojan tarinan ja Idän pikajunan ja Ikiyö on myös yksi tällainen, joka jostain syystä jäi päähän. Ihmettelen oikein, miten ihminen voi olla näin hattarapää. Kun näen Christien dekkarin, en muista kuka siinä on tutkijana, Poirot, Marple vai joku muu. En muista kuka on murhaaja. En muista murhatun nimeä, murhatapaa, en mitään.
Salaperäisissä rukiinjyvissä surmansa saa ensin liikemies Fortescue. Komisaario (kyllä – kahdella aalla  ja muutenkin kirjassa oli ihastuttavia vanhoja kirjoituasuja =)) Neelen epäilyksen kohteeksi joutuvat mm. Fortescuen nuori vaimo Adele, tytär, kaksi poikaa; Percival ja Lancelot, näiden puolisot ja erinäinen joukko palveluskuntaa.
Mutta sitten talossa tapahtuu toinenkin murha, ja kolmas.
Kun nti Marple astuu näyttämölle, hän toteaa murhien liittyvän lastenrunoon A Pocket full of rye. Muuten Marplella oli melkoisen pieni näyttämö tässä dekkarissa. Ai että harmittaa, kun nykyään tv-sarjojen Marple-hahmo on astunut nuoruudenaikaisen Marple-mielikuvani tilalle enkä enää saa kiinni siitä, minkälaisena Marplen näin kirjoissa 80-luvulla. Nyt näen vain näyttelijä Geraldine McEwanin. Josta kieltämättä pidän. Se on minulle se ainoa oikea Marple-näyttelijä.

Ihastuin taas täysillä Christieen, vaikka välillä pidin näitä vähän hm… yksinkertaisina. Aina sama vähän naiivi kaava. Mutta ei kun uudelle kierrokselle! Salaperäiset rukiinjyvät vastaa Helmetin haasteeseen 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa. Oikeasti kai Helmetin tarkoituksena on lukea ennen lukemattomia kirjoja, ei uusintakierroksia, mutta kun nyt on saatava lukea uudelleen nämä herttaiset dekkarikuningattaren kirjat. Ja puolustuksekseni voin sanoa, että nämä tulevat minulle aivan kuin uusina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti