Nyt hävettää tunnustaa tämä hirveä puute sivistyksessäni.
Minä en ollut lukenut Jane Austenin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa aikaisemmin.
Kaikkihan sen ovat lukeneet. Juoni oli tuttu tv:stä tai jostakin… no jostakin.
Siltä ei ole voinut välttyä. Mutta siis nyt vasta pääsin näin pitkälle. Ja
melkein valitsen tämän Helmet-haasteen kohtaan ”31. Kirjaan tarttuminen hieman
pelottaa”. En ole vielä varma sijoitanko sen siihen vai en. NImittäin kyllä se minua pelotti! Olin ihan varma, etten jaksa näin vanhaa tekstiä kahlata läpi. Vai haluaisinko ehkä
olla kirjan päähenkilö (kohta 48)? Mietin vielä asiaa. Toisaalta tällä menolla Helmet-haasteeni loppuu ihan käsiin, joten mikään kiire tässä ei ole koota kirjoja sellaisiin kohtiin, joihin ne vain vähän arvellen sopivat.
Luin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin e-kirjana, sillä
elisa kirja tarjoaa ilmaisia klassikoita. Mieluummin hypistelisin oikeaa
kirjaa, siinä voi seurata etukäteen milloin tuleva luku loppuu ja suunnitella
paremmin muutenkin lukuaikataulutustaan. E-kirjan kanssa on vähän tekemättömissä.
Mutta joskus kun ei ole kirjaa saatavilla, mutta kännykkä on, niin mitäs
silloin luet! Ei auta kuin ladata joku klassikko elisa kirjasta. Sillä eihän ilman
kirjaa oikeasti voi olla.
Ja nyt tulee tämä häiritsevä yllätys: minä pidin tästä
vuonna 1813 kirjoitetusta kirjasta ihan hirveästi! Sanoinko vuonna 1813 - siis yli 200 vuotta sitten? Todellakin. En olisi ikinä uskonut.
Miten voi olla, että näin vanha ja muinainen tarina ihastuttaa tällaista kovan
linjan dekkari-addiktia. Voi ihanat Elizabeth Bennet ja herra Darcy! Olen ihan myyty. Silmissäni on punaiset hymiö-sydämet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti