Rautala, pienyrittäjä ja veronkiertäjä, joutuu
auto-onnettomuuteen. Hänet kootaan melkein palasina onnettomuuspaikalta,
kasataan ruuveilla kokoon ja pumpataan täyteen kipulääkettä. Mutta mikä
tärkeintä; Rautala pitää henkensä, vaikka hänen pitäisi olla kuollut.
Toisaalla Rautalan tytär Mira odottaa vauvaa ja Rautalan
isä Väinö yrittää selvitä vaimonsa omaishoitajuudesta.
Kuntoutuminen vie aikaa ja on tuskallista ja hidasta.
Lääkepöllyisen ja houreisen Rautalan tykönä käyvät sairaalassa mm. Martti
Ahtisaari, Äiti Teresa, Bob Dylan ja kumppanit. Rautala oli ihana, ei hänestä hymyilemättä voinut lukea.
Tärkeä rooli on myös sairaanhoitaja-Lauralla, joka on
selvästi kutsumusammatissaan.
Melkein rakastuin tähän kirjaan. En arvannut vielä Sydänkohtauksia
-romaanin perusteella, että Hotakainen on näin hyvä kirjoittaja. Luulin häntä
paljon pinnallisemmaksi vitsiveikoksi. Ja saihan tässä toki nauraa ja
hymähdellä. Mutta sen lisäksi ilahduin äärettömästi tekstin syvistä
oivalluksista. Tässä sai vähän myös melkein itkeä. No okei, ei melkein, vaan
ihan. Tai ainakin kyyneleitä piti välillä pidätellä. Hotakainen löysi juuri
oikeat oivaltavat asiat.
Mistä nautin erikoisesti: Väinö-isän ja Aleksis Kiven
patsaan keskinäisestä kommunikoinnista.
Helmet -haasteen kohtaan 43. Suomalainen kirja, joka on
käännetty jollekin toiselle kielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti