Ihan vieras kirjailija. Toistaiseksi vuoden huonoin
kirja. Jos en olisi tarvinnut tätä kuittaamaan Helmet -haasteen 8. Balttilaisen
kirjailijan kirjoittama kirja -kohtaa , niin en todellakaan olisi lukenut tätä alkua
pidemmälle.
Kirjan takakannessa sanottiin, että Verenluovuttajan
muistikirjalla on mosaiikkimainen rakennelma. No niinpä tosiaan oli. Sitä voi
kuvata sekasotkuksikin. Onkohan kukaan ihminen oikeasti lukenut tätä läpi,
paitsi nyt minä?
Kirjasta ei saanut mitään tolkkua. Alussa kirjan
päähenkilö (?) Joonatan Hark, kirjailija, saa tuntemattomalta lähettäjältä kutsun saapua tapaamiseen. Kirjassa tuon tapaamisen tarkoitus jää
epäselväksi, tavallaan. Niin kuin kaikki muutkin. Välillä eri luvuilla on
otsikot, välillä ei. Vai ovatko ne edes otsikoita, hm. Välillä kerrotaan
Joonatanin naisystävästä ja tämän ystävättärestä, jotka matkustavaan Pärnuun.
Välillä heidän siellä tapaamastaan miehestä. Jossain vaiheessa
maanviljelijästä, jossain taas virolaisesta kirjailijasta, jonka haudalla
vietetään muistojuhlaa. Aivan toisistaan irrallisia mitenkään
yhteenliittymättömiä tilanteita. Muutama lapsuusmuistelokin oli mukana. Ja sitten vielä vampyyritarina. Kaikkea tätä sekaisin. Kyse ei kuitenkaan ollut novelleista, vaan kyllä tämä ihan yhtenäinen romaani oli.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Viroon ja Leningradiin. Ihan pieni hitunen siis mukana kansallisemansipaatiotakin.
Onhan tämä sanoinkuvaamattoman outo opus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti