Anni Kytömäki; Kivitasku

No huh, mikä kirja! Ehdottomasti toistaiseksi vuoden paras, mikä kuulostaa kauhean laimealta, kun eletään vasta tammikuuta, mutta voin veikata, ettei tänä vuonna kovin montaa parempaa voi tulla jatkossakaan. Jos yhtään?

Pidin Kivitaskusta paljon, paljon enemmän kuin Kytömäen aikaisemmasta kirjasta Kultarinta, joskin pidin siitäkin. Mutta tämä oli ihan täyttä tavaraa koko 650 sivua. Muutamat viimeiset päivät jarruttelin lukemista, säädin itselleni, että saan lukea korkeintaan 50 sivua päivässä hidastaakseni vauhtia, mutta sitten en voinut enää mitään ja annoin mennä.

Kirjassa eletään kolmea eri aikakautta, jotka lopulta nivoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen. Ensin kerrotaan Helenasta ja on vuosi 1959. Levoton Helena joutuu mielisairaalaan. Tämä oli ehkä kirjan vähiten vetävä osuus. Mutta sitten hypätään vuoteen 1849, jossa toisinajattelija Sergei on vangittu ja seisoo teloituslavalla odottaen tuomiotaan. Voi miten elämä ihmistä kuljettaakaan!

Näiden kahden lisäksi seurataan nykypäivässä Vekaa. Olin ihan häikäistynyt miten Vekan arkea ja elämää metsämökillä kuvaillaan. Juuri sellaista, jota itse haluaisin elää. Ehkä se teki aiheesta niin sydämeenkäyvän. Ihana yksinäisyys ja erakkomaisuus keskellä metsää. 

Luontokuvailu oli taas aivan ylitse muun.

Lopussa kun kaikki asiat tavoittivat toisensa, odotti myös yllätys, jota en mitenkään osannut aavistaa, vaikka sitä asiaa olikin pitkin kirjaa ihmetellyt. 

Kertakaikkisen hieno kirja.

Pari kertaa itkin. Toiseen syynä oli tämä lause: "Vuoriston metsien sylissä itkevät puut, ihmiset ja sienet, elämä joka hajoaa maailman tuuliin".

Helmet 2020 -haasteessa kirja menee kohtaan: 

46. Kirjassa on sauna

Ruth Ware; Synkän metsän siimeksessä

Ruth Waren esikoinen, Synkän metsän siimeksessä. Tämä ei ollut läheskään yhtä kiehtova, kuin aiemmin lukemani Rouva Westaway on kuollut. Tämä oli lapsellisen naiivi ja jotenkin teinityttömäinen. Kirjan henkilöt ovat 26 - 29 -vuotiaita, eli ihan aikuisia, mutta käyttäytyvät kuin hihittelevät teinitytöt. He kokoontuvat Claren polttareihin merkilliselle mökille, josta haetaan jotain vähän kauhufiilistäkin kun mökkiä kuvaillaan pelottavaksi lasipalatsiksi keskelle marraskuista pimeää metsää. Ja osallistujat ovat sisällä kuin teatterilavalla... tuolla ulkona odottaa paha.

Ja sitten hihitellään viiniä lipitellen, pizzaa syöden ja huumeita napsien. Päähenkilö Nora ihmettelee, miksi hänet on kutsuttu koko polttareihin, sillä vanhojen ystävysten välit ovat katkenneet jo kymmenen vuotta sitten. Ja silloin tapahtui myös muuta teinisekoilua, joka nyt muistuu uudelleen mieleen. Aivan älytöntä, etteivätkö henkilöt kymmenessä vuodessa kasvaisi ulos teini-iän ihastumisista, jättämisistä, pettämisistä ja kiukutteluista.

Mutta jos tämä kirja olisi kirjoitettu toisin, niin juoni olisi ollut aivan ihana. Viikonlopun pituiset polttarit syrjäisellä mökillä - ja sitten Nora herää sairaalasta eikä muista mitään. Mitä on tapahtunut? Onko joku kuollut? Kuka on murhaaja - miksi poliisi istuu sairaalahuoneen oven ulkopuolella? Ei kai vain... Pikkuhiljaa menneen viikonlopun tapahtumat muistuvat mieleen.

No, harvan kirjailijan ensimmäinen kirja kai on mikään mestariteos. Ja kyllä tästäkin näkee, että kirjailijalla selvästi on potentiaalia ja tässäkin oli oma jännityksensä. Kirja on aivan pakko lukea loppuun.

Helmet-haasteessa kohtaan 

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Pirjo Hassinen; Popula

Pirjo Hassinen on minulle ihan vieras kirjailija, enkä olisi tähänkään romaaniin tarttunut, ellei olisi sattunut silmään, että Pentti Arajärvi suosittelee tätä kirjaa. Näin saan Helmet -haasteeseen tunnetun henkilön suositteleman kirjan.

Popula alkaa siitä, miten harrastelijamaalari Pirjo menee taidenäyttelyyn ja kun vartijoiden silmä välttää, hän töhertää ilkivaltaisesti siellä esillä olleen maalauksen pilalle. Tämähän on kuin Mr. Beanista konsanaan. Mutta ei, kirja ei ole humoristinen pläjäys, vaan aika ankea ja hyvin kuivakka sekä masentavanpuoleinen tarina pienestä ihmisjoukosta.

Muita päähenkilöitä ovat Pirjon tytär Rita, tämän puoliso Ville ja tummaihoinen adoptiotytär Tuulia. Sekä Perttu. Portsarina toimiva Perttu pahoinpitelee asiakkaan ja sitten käy vielä niin, että onnettomien sattumien summana hän joutuu äitinsä vanhainkodissa silmätikuksi. Tämä liippasi jo aika läheltä huumoripuolta. Mutta sitten Perttu alkaa siipeillä Popula-puolueen ympärillä ja pääsee ministerin avustajaksi tai ainakin autonkuljettajaksi. Puhutaan politiikasta ja käydään saunailloissa. Puhutaan rasismista, isänmaallisuudesta, uusnatseista ja väkivallasta. Aika kitkerää on.

Kirja oli ok, jonka jaksoin lukea läpi ja vähän kiinnostikin, mitä henkilöille tulee tapahtumaan. Mutta en ollut ihastunut ja politiikka-osuus oli erittäin epäkiinnostavaa.

Yksi silmiinpistävä seikka hätkähdytti: kirjassa on Hillevi-niminen mieshenkilö! Minulle ehdottomasti Hillevi on naisen nimi ja tunnenkin jonkun Hillevin. Googlettamalla selviää, että hyvin vanhoina aikoina Hilleviä on tosiaan annettu muutamille miehillekin. Olipas kirjailijalta jännä päätös nimetä kirjaan mies-Hillevi! Joka ei ole edes vanha.

Helmet -haasteessa siis kohtaan: 

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja

J. D. Robb; Maineikas kuollessaan

Maineikas kuollessaan on J. D. Robbin tulevaisuuteen sijoittuvan Eve Dallas -sarjan toinen osa. Saman tasoinen kuin edellinen. Eli tavallinen murhatutkinta, jälleen kerran murhataan useampi nainen. Ehkä seuraavassa voitaisiin jo murhata miehiä tai jos tulisikin vaihteeksi vain yksi murha? Ei sikäli, että tässä mitään vikaa olisi ollut. Ihan keskitason dekkari, tavallaan jopa tykkään jäykän tosikosta Evestä ja tämän ökyrikkaasta miesystävästään Roakesta. Seksiä olisi saanut olla vähän vähemmän.

Helmet -haasteessa kohtaan:

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet

Popsugarissa en nyt laittanut mihinkään kohtaan, kun ei ollut mielestän tarpeeksi mitään.

Stephen King; Tapahtumapaikkana Duma Key

Nyt sitten kirja, jolla on ehkä maailman kaunein kansikuva? Yllä olevassa kuvassa ei näy takakansi, mutta upea maisema jatkuu sinne. Stephen Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key. Luin nuorena Stephen Kingin kirjoja (eikö kaikki nuoret lue?!), mutta sitten joskus vuoden 1990 jälkeen julkaistuja en ole lukenut ainuttakaan. Kyllästyin tai kasvoin niistä ulos. Pidin Carriesta, Christine tappaja-autosta, Uinu uinu lemmikkini -kirjasta ja mitä niitä nyt oli. Pidin todella. Luin muitakin sieltä ennen vuotta -90 julkaistuja. Sitten sain tarpeekseni, kun mielestäni King alkoi toistaa itseään liikaa ja olla liian täynnä omaa erinomaisuuttaan. Kyllästyin kirjojen rakenteeseen, kaikki alkoivat olla täynnä kursiivia, vajaita rivejä, kolmia pisteitä, käsittämättömiä kielikuvia, yhden sanan rivejä, höpö-höpö lauseita, kuvia ja grafiikkaa tekstin seassa ja muuta älytöntä kikkailua. Sellaista tekotaiteellista. En tiedä, jatkuivatko ne myöhemmissä kirjoissa ja jatkuvatko vielä tänä päivänä Kingin romaaneissa. Tässä kirjassa oli kursiivia (paljon) ja grafiikkaa (ihan vähän) tekstin seassa ja vähän höpö-höpö -kieltä, enkä tarkoita kielellä nyt sitä, että aivovamman saanut ihminen sanoo vääriä sanoja tai unohtelee niitä. Se kuului tässä juoneen. Vaan vähän muunlaisia kielellisiä asioita.
Pidin silti kirjasta enemmän kuin aluksi uskalsin toivoakaan ja haastan nyt itseni lukemaan lisää Kingiä, sekä niitä alkupään kirjoja, että uudempia, joita en ole koskaan noteerannutkaan, tämä kauhugenre kun ei ole minua yhtään kiinnostanut. Mutta ehkä on aika laajentaa tajuntaa.
Duma Keyn päähenkilö on Edgar Freemantle, joka joutuu pahaan onnettomuuteen ja menettää kätensä. Hyvä ettei henkeään. Hän muuttaa Duma Keyhyn toipumaan ja alkaa maalata tauluja hullun raivolla. Sananmukaisesti. Pikkuhiljaa hän tutustuu naapuriinsa; vanhaan Elizabeth-rouvaan ja tämän avustajaan Wiremaniin. Edgarin Big Pinkiksi ristimässään talossa on salaisuuksia, jotka haluavat nousta pintaan. Naapurit liittyvät siihen selvästi. Ja sitten äijää viedään.

Tästä tulikin vuoden ensimmäinen kirja, jota en saanut enää sujautetuksi Helmet -haasteen mihinkään kohtaan, mutta Popsugar -haasteessa tämä on:

35. A book with a three-word title

Jojo Moyes; Kerro minulle jotain hyvää

Kerro minulle jotain hyvää oli ensimmäinen lukemani Jojo Moyes ja tiesin ennalta suunnilleen mitä odottaa. Nuorten naisten romanttista chick litiä. Sellaiseksi ihan kohtalainen, vaikka tämä ei ole minun lempigenre enkä todellakaan ole oikea kohdeyleisö. Koska jokin näissä ärsyttää ihan suunnattomasti! Mutta jos suljen sen pois, niin sitten tämä olisi ihan tällaista olkia kohauttavan keskinkertaista. Hyvin laskelmoitua viihdekirjallisuutta. Kirjailija kirjoittaa, mitä yleisö haluaa lukea, eikä suinkaan minkäänlaisesta kirjoittamisen luomispakosta.

Tässä kirjassa 26-vuotias päähenkilö Louisa Clark pestautuu neliraajahalvaantuneen miehen apulaiseksi ja kirjan romanttinen suhdesoppa käydään sen teeman ympärillä. Syvällisempää juonta haetaan haastamalla lukija pohtimaan laillistetun itsemurhan oikeutusta ja tarkoitus on arvailla, mihin tulokseen lopussa päähenkilöt päätyvät. Voin sanoa, että mielestäni oikeaan, mutta tässäpä olisikin pohtimista: olisiko joku lukija halunnut sen toisen ratkaisun?

Kirja oli nopealukuinen ja välillä piti vähän pidätellä itseä, etten olisi ahminut kaikkea kerralla. Täytyy tutustua tarkemmin Moyesin kirjoihin, yhden kirjan perusteella sain vain pintaraapaisun.
Kirjojen kannet ovat persoonallisen kauniita, ihan liian kauniita.


Helmet 2020 -haaste: 

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

ja
Popsugar 2020 -haaste: 

advanced 10. A book with a main character in their 20s

Pauliina Susi; Takaikkuna

Takaikkuna on huippuvauhdikas ja jännittävä trilleri bittiavaruudessa tapahtuvasta stalkkaamisesta. Vaikka kirjassa on viisi ja puoli sataa sivua, sitä tuskin malttoi laskea käsistään. En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin vauhdikasta ja mukaansa tempaavaa. Vaikka aiheena on somessa ja verkossa tapahtuvat hyökkäykset ja häirintä, niin mitään puuduttavan teknologista tässä ei ollut. Ei kuivaa ja vaikeaa it-slangia, vaan eläviä ihmisiä heikkouksineen, pelkoineen ja iloineen. Tarina vei mennessään.
Päähenkilö on Leia Laine, joka luotsaa Promen -liikettä, sekä hänen tyttärensä Viivi. Kummatkin päätyvät epäonnisten sattumien takia verkossa tapahtuvan vainon kohteeksi. Joku tuntematon voima vetelee naruista ja aiheuttaa ongelmia. Mutta paha voi hyökätäkin toista kautta.
En ollut ennen lukenut yhtään Paulina Suden kirjaa, mutta jatkossa aion varmasti lukea. Tämä oli niin positiivinen yllätys.


Helmet-haaste: 

30. Kirjassa pelastetaan ihminen ja  Popsugar-haaste:  15. A book about or involving social media

Michael Connelly; Yövuoro

Olen lukenut liikaa kirjoja, liikaa ohuita dekkareita, jotka ovat päivän kestäviä välipaloja. Edellisellä kirjastokäynnillä hain näitä kymmenen. Totesin, että täytyy tehdä korjausliike ja hain sen lisäksi vielä puoli tusinaa paksua kirjaa hidastamaan tätä vauhtia. Ei-dekkareita. Nyt luen yhtä aikaa aina ohutta dekkaria ja jotain muuta tiiliskiveä.

Michael Connellyn Yövuoro aloittaa uuden Renee Ballardista aloittavan sarjan. Tosin tämäkin on Connellyn omalla sivuilla merkitty vielä "Harry Bosch universe series" -järjestysluvulla, mikä on hyvä tekosyy laittaa kyseinen kirja Popsugar-haasteen yli 20-sarjaiseen jatkumoon.

Renee Ballard tekee vain yövuoroja, sillä hänet on siirretty siihen epäkiitolliseen työvuoroon rangaistuksena tekemästään seksuaalisen häirinnän ilmoituksesta. Mutta Ballard on tehokas ja vakaumuksellinen eikä anna pikkuseikkojen estää. Kun parkkipaikalta löydetään äärimmäisen pahasti hakattu transvestiitti ja kun ravintolassa ammutaan viisi ihmistä, Ballard tekee töitä vaikka oman työvuoronsa jälkeen. Ja joutuu itsekin lopulta murhaajan silmätikuksi.

Connellyn kirjojen tapaan tämäkin oli suoraviivainen ja helppolukuinen. Ei aikahyppyjä, ei kursiivilla painettua mysteeri-kertojaa, ei monimutkaista psykologiaa eikä ihmissuhdekiemuroita. Pelkkä murhatutkinta ja that's it.

Pidin kirjan juonesta ja sen helppoudesta. En pitänyt ratkaisusta tehdä Ballardista eräänlainen koditon kulkuri. Ballardin intohimona oli suppailu ja hän nukkui työvuoronsa jälkeen teltassa (koiransa kanssa) suppailurannallaan. Teepä sama Suomessa.

Helmet-haasteessa kohta 

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa ja Popsugar 2020 -haasteessa advanced-osion kohta  9. A book from a series with more than 20 books

Viveca Sten; Sotilaiden salaisuudet

Aivan parasta dekkarisettiä taas. Helppolukuista ja sujuvaa Viveca Steniä Sandhamn -sarjan neljännessä osassa Sotilaiden salaisuudet. Pidän näiden kirjojen rytmistä, sillä luvut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, näin voi kesken ruuanlaiton tai minkä tahansa kotipuuhan lomassakin lukea aina yhden tai pari lukua eteenpäin. 

Tässä kulki taas kaksi tarinaa rinnakkain, menneisyydessä nimettömän minä-kertojan kauhistuttavat simputus-muistelmat rannikkojääkärikoulutuksesta ja nykyhetkessä yhden, kahden, kolmen ja lopulta jäiköhän neljään nämä murhat... Armeijan simputukset olivat raskasta luettavaa, ne olivat niin ahdistavia, mutta onneksi niitä oli vain lyhyitä pätkiä kerrallaan.

Thomas Andreasson on palannut edellisessä kirjassa tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä takaisin poliisin hommiin ja nyt perhe-elämäkin on saanut uutta potkua, sillä he ovat jälleen löytäneet toisensa ex-vaimo Pernillan kanssa.

Nora Linden avioero alkaa olla valmis ja hänellekin kuuluu pitkästä aikaa vähän parempaa. Viveca Stenillä on jännä ote: Murder mysteries meet chick lit.

Helmet 2020 -haaste: 

9. Kirjassa kohdataan pelkoja ja Popsugar 2020 -haaste:  33. A book with at least a four-star rating on Goodreads

Marjut Pettersson; Niin kuin sinä sen muistat

Aivan vieras kirja ja kirjailija ja täysin sika säkissä, kun vaan päätin tämän kirjaston hyllystä poimia. Näitä arpomisia pitää harrastaa enemmänkin. Voisin vaikka haastaa joka kirjastokäynnillä itseni ottamaan jonkun ihan hetken mielijohteesta käteen tarttuneen kirjan. Ainakin tämä ensimmäinen kokeilu oli hyvin rohkaiseva.

Niin kuin sinä sen muistat oli hyvin erilainen dekkari. Sen aikajärjestys on mielenkiintoinen: romaani alkaa lopusta, poliisin kuulusteluhuoneesta. Sitten edetään pikkuhiljaa alkupisteeseen ja siihen, mitä kauheaa oikeasti tapahtui. Matkan varrella tämäkin vielä muuttui kerran tai pari, riippuen kenen silmin asiaa katsottiin. Kuulostaa vaikealta, mutta ajankohdat oli jäsennelty kirjaan niin hyvin, ettei lukijana tullut mitään vaikeuksia pysyä tahdissa.

Toinen hyvin mielenkiintoinen seikka oli kirjan kertoja. Se oli yksikön toisessa persoonassa eli sinä-muodossa. Tämä vaati ensin totuttelua, mutta oikeastaan se oli kirjan suola. Tätä kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa mitenkään muuten. 

Kirjan päähenkilö on Kiti, alkoholisoitunut ja elämän alamäkeä kulkeva keski-ikäinen nainen, joka palaa kotikaupunkiinsa. Siellä hänet ottaa vastaan menneisyys ja muistot. Toni, joka kuoli; Kitin salaa rakastama Toni. Ja Mona, Tonin vaimo. Lapsuuden- ja nuoruudenystävät, kaikki se kauhea, mitä muinoin tapahtui. Erittäin mielenkiintoinen teos.

Helmet 2020 -haasteessa: 

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa:  40. Your favorite prompt from a past POPSUGAR Reading Challenge  (v. 2016 kohta "kirja kirjastosta" =))

Agatha Christie; Roger Ackroydin murha

Vanha kunnon Agatha Christie ja Roger Ackroydin murha. Tämän olen lukenut nuoruudessa vähintään yhden kerran ja nähnyt televisiossa ainakin tuhat kaksi kertaa. Siitä poikkeuksellinen Christie, että tällä kertaa kertoja, tohtori Sheppard, kertoo minä-muodossa kirjan tapahtumat. Ja poikkeuksellinen vähän muussakin...
Kirjan alussa rouva Ferrars löytyy murhattuna, vähän ajan päästä herra Ackroyd. Pieneen King's Abbotin kylään eläkepäiviä viettämään muuttanut Hercule Poirot saa tohtori Sheppardin avukseen murhatutkimukseen.

Mielenkiintoista: yhdessä luvussa pelattiin mahjongia ja se kuvailtiin hyvin tarkkaan. Peliä pelattiin yhteispelinä ja sen etenemistä kuvattiin tietyin fraasein. Minulle tietokoneajan ihmiselle mahjong on sellainen tietokonepeli, jossa saa poistaa pareittain vapautuvia tiilejä. Ihan kiva ajantappopeli. Oikea fyysinen mahjong on näköjään jotain aivan muuta! Olisipa jännä nähdä se alkuperäinen versio.

Helmet-haaste: 

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja ja Popsugar -haaste:  4. A book set in the 1920s

Arsi Alenius; Villa Alpha

Hei, sinä keski-ikäinen! Haaveiletko koskaan ruuhkavuosiesi tai autioiden päiviesi keskellä teini-iän loputtomista kesistä, koulutuntien suloisesta ikävystymisestä, villeistä kotibileistä tai tunteesta, että maailma vasta odottaa löytämistään? Että voit vielä elää juuri sellaisen elämän kuin haluat – muuttua sellaiseksi ihmiseksi, jollainen olet aina halunnut olla?

Tervetuloa Villa Alphaan.

Vastaus on: En!

Villa Alphan ulkonäkö ja nimi oli niin erikoinen, että minun oli pakko ottaa tämä mukaani kirjastosta. Kirja kertoo yllä olevan juonnon mukaisesta elämysmatkailusta Kouvolaan perustetussa Villa Alpha -kompleksissa. Pisteitä Kouvolalle (kaikkea kivaa betonista).
Päähenkilö on toimittaja, joka osallistuu elämysmatkaan, mutta samalla soluttautuneena toimittajana, koska haluaa tehdä jutun Villa Alphasta. Idea on mielenkiintoinen, palkatut vanhemmat, opettajat... tästä olisi saanut vaikka mitä, mutta olisiko kuitenkaan kokonaista romaania. Tämä oli pieni kokeellinen kertomus, josta puuttui mielestäni vähän jotain. Mutta kirjailija kirjoitti sujuvaa, kaunista kieltä, joka lensi nopeasti sivulta sivulle, siksi lukukokemus oli helppo ja nopea.

Helmet 2020-haaste: 
45: Esikoiskirja
ja 
Popsugar 2020 -haaste: 

20. A book you picked because the title caught your attention

Torgrim Eggen; Kaksoset

Tyttäreni matkusti viime kesänä pariksi viikoksi Kuubaan ja lähetti sieltä elävää matkapäiväkirjaa ja kuvia minulle. Tutustuin Havannaan, Trinidadiin, Vinalesin laaksoon, sikariviljelmiin ja hevossafareihin melkein kuin olisin itse ollut läsnä. Mikä mahtava kaunis, rappioitunut, köyhä ja lämminhenkinen maa tuo kommunistinen kauppasaarron alainen maa onkaan! Ja matkavinkiksi halukkaille: hyvin turvallinen maa myös yksinmatkaaville naishenkilöille. Mutta espanjankielen taidosta olisi suunnattomasti apua, sillä vielä tänä päivänäkin ainoastaan pieni osa puhuu englantia auttavasti. 

Näihin tunnelmiin vie myös norjalaisen (!) Torgrim Eggenin kirja Kaksoset. Tosin nyt mennään muutama vuosikymmen taakse päin Fidel Castron Kuubaan. Siellä elää nuori runoilija Raul Escalera ja hänen kummatkin tyttöystävänsä Juana ja Miranda. Kirja on rakkaustarina ja selviytymistarina.

Aluksi pidin kirjasta, sitten vähän aikaa en pitänyt, sitten taas pidin kirjasta ja lopussa olin ihan innoissani kirjasta. Kuubalaiset vankilat... huh. Tuo hirveä poliittinen peli ja salailu. Köyhyys ja kurjuus, mutta samalla rakkaus. Vaikuttavaa.

Tyttäreni suosituksesta tartuin tähän kirjaan täysin tuntemattomalta kirjailijalta ja vähän epäilevin mielin. Ensimmäiset sata sivua ja laitoin viestin tyttärelle: "et kai kuvittele, että luen yli viisi sataa sivua tällaista?". Mutta jatkoin ja seuraavassa viestissä ilmoitin, että olen lukenut kirjan ja se oli upea kokemus.

Helmet 2020 -haaste: 

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi ja Popsugar 2020 -haaste:  19. A book set in a country beginning with "C"

J. D. Robb; Alaston kuolema

Oi, olen ilahtunut. Tulevaisuus-dystopiat ovat ehkä pahinta, mitä keksisin lukea, mutta tämä tulevaisuuteen sijoittuva Alaston kuolema sai minut ihastumaan! Onneksi sarjan seuraava odottaa hyllyssä. Tarvitsin sitä Helmet -haasteeseeni, mutta ennen sitä piti lukea tämä ykkösosa.

Kirjassa eletään vuotta 2058 ja Eve Dallas on tehokas komisario, jolla on omassa menneisyydessään kipupisteitä. Nämä palaavat mieleen, kun Eve saa tutkittavakseen prostituoitujen murhasarjan. Yksi epäillyistä saa sukat pyörimään Even jaloissa. Roarke on kaikkea mitä nainen voi toivoa. Rikas, komea, vaarallinen, turvallinen... ja valitettavasti yksi epäillyistä.

Vuonna 2058 autoilla voi lentää ilmassa, robotit auttavat ihmistä kotitalouksissa ja palveluammateissa. Tietokoneet toimivat ääniohjauksella ja aseet ovat kiellettyjä. Nämä tulevaisuudelle suunnitellut teemat tulevat hyvin vaivihkaa esiin kirjassa, sen voisi melkein lukea kuin nykyhetkeen sijoittuvana tarinana. Melkein. No, lentävät autot tosiaan vielä puuttuvat. Kirja on kirjoitettu vuonna 1995.

Romanttisista dekkareistaan tunnettu Nora Roberts kirjoittaa J. D. Robb -nimellä hieman kovaotteisempia ja tiukempia rikostarinoita. Ymmärrän kyllä, miksi kyseinen kirjailija taitaa olla maailman eniten luettu tällä hetkellä. 

Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 

28. Tulevaisuudesta kertova kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan  28. A book with a robot, cyborg, or AI character

George R. R. Martin; Lohikäärmetanssi 2.

No niin, viimeistä viedään. Toistaiseksi viimeinen Tulen ja jään laulun osa, Lohikäärmetanssi 2. Olin jo edellisessä niteessä aivan kurkkuani myöten täynnä tätä sarjaa kaikkine väkivaltaisine tappamisineen ja raiskauksineen. Tämä saattaa parantaa asemiaan ehkä ihan himpun verran. Tai sitten se johtui vaan siitä ilon tunteesta, että nyt se on luettu. Kaikki. Ja toiseksi vielä se, että viimein päästiin siihen, mitä me lukijat olemme jo ainakin noin neljän kirjan verran odottaneet. Toisaalta nyt tapettiin yksi kirjan lempi-hahmoista, olipas kurja ja surullinen ratkaisu.

Olen todella helpottunut, kun nyt kaikki on luettu. Tietenkin luen sitten vielä ne kaksi tulevaisuudessa julkaistavaa saagan osaa, mutta onneksi siihen tuntuu menevän vielä jokusia vuosia.

Helmet 2020 -haasteessa kohtaan

39. Kirjassa lennetään (viimeinkin! Kyllä tätä on odotettu!)

ja

Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan 

18. A book with a made-up language

Toni Morrison; Jazz

Jazz kuvaa mustien elämää amerikkalaisessa suurkaupungissa 1920-luvulla. Se piirtää äärettömän elävän jazz-aikakauden kuvan, melkein voin kuulla rytmin, haistaa hajut, kuulla ja nähdä ja tuntea Kaupungin sykkeen. Kivitalot, puutalot, naruille ripustetut pyykit ja karkkikaupan. Boheemit nuoret miehet nilkkureissaan, värikkäät nenäliinat rintataskuissaan. Salakapakat, pillillä imetyn pirtelön, silkkisukat, kiertävän laukkukauppiaan. Naisten hiusten suoristus- ja käherrysraudat kauneushoitoloissa, huulipomadan, laventelisaippuan, ihovoiteen.

Violet ja Joe ovat Kaupunkiin muuttaneita ja sitten käy niin, että Joe ampuu nuoren tytön, johon tällä on ollut suhde. Häntä ei tuomita, koska kukaan ei voi todistaa, mitä tapahtui. Mutta Violet menee kuolleen tytön hautajaisiin ja viiltelee arkussa makaavan tytön kasvot. 

Juonen käänteet ovat merkillisiä, mutta se kuuluu kirjan taikaan. Tarina oli keskinkertainen, mutta kirjoitettu kieli kaunista kuin maalaus. En ole yhtään kiinnostunut mustien Harlemista vuodelta 1920. Olin hyvin epäileväinen kirjan suhteen, mutta oli tässä joku omituinen pohjavire, se jazzin elävä rytmi. Ihmeellinen kirja.

Helmet 2020-haasteessa kohtaan 

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan  32. A book by a WOC

Ruth Ware; Rouva Westaway on kuollut

Voi miten pidinkään tästä ihanasta Rouva Westaway on kuollut -jännäristä! Päähenkilö, nuori korteista ennustaja Harriet Westaway saa lakimieheltä kirjeen, jossa hänet kutsutaan ylhäisökartanoon perinnönjakoon. Harrietin isoäiti on kuollut ja Harriet mainitaan testamentissa. Ongelma on vain se, että kirje on mennyt väärälle vastaanottajalle. Harriet, joka on rahapulassa ja velkojat perässään, päättää valehdella ja esittää sitä oikeaa perillistä.
Westawayn suvussa onkin pelottavia salaisuuksia ja Harriet joutuu katumaan tekemäänsä ratkaisua. Juoni on huikean jännittävä ja kutkuttavan nautinnollinen.
Kirjastosta piti hakea heti lisää Ruth Warea.

Helmet-haasteessa kohtaan 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa ja 
Popsugar -haasteessa kohtaan 

29. A book with a bird on the cover

Pirkko Arhippa; Parhain sä oot

Dekkareille ei voi kovin montaa erilaista juonta ja syy-seuraus -suhdetta keksiä. Murha tapahtuu aina samoista syistä. Parhain sä oot noudatti vähän samaa kaavaa kuin edellinen lukemani Viveca Stenin dekkari. Kummassakin käsitellään vaikeita perhesuhteita, isiä ja äitejä ja näiden lapsia, joita laiminlyödään, pidetään heittopusseina aikuisten välisissä riidoissa tai jopa pahoinpidellään. Arhippan romaanin nimi viittaa selvästi äiteihin. Murhattukin on äiti. Koiraa ulkoiluttava vanhus löytää uhrin pensaikosta ja kun Varpu ja Tiia alkavat tutkia murhatapausta, selviää että murhattu vietti vähintään kunnotonta elämää eikä perhesuhteissa ollut kehumista. Sanna-tytär on joutunut kasvamaan aikuiseksi liian varhain, mutta onneksi hänellä on isovanhemmat, jotka voivat pitää huolta äidin kuoleman jälkeen. 

Kirjassa arvasin murhaajan aikaisessa vaiheessa, tai ainakin aavistin, mutta se ei haitannut. Tarina oli niin leppoisa, helppo ja suoraviivainen, että tämmöinen tekee hyvää kaikkien rankempien kirjojen jälkeen.

Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 42. Kirjassa on isovanhempia ja 

Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan 

34. A book you meant to read in 2019, sillä tämä oli seissyt hyllyssäni jo pari kuukautta ja olin kaksi kertaa joutunut ottamaan sille lisää laina-aikaa.

Viveca Sten; Pinnan alla

Pinnan alla oli ihanan Sandhamin sarjan kolmas - ja paras - osa. Ihan mahtava. Nautin tästä niin, että en olisi paljon mitään muuta halunnut tehdäkään, kuin lukeva vaan. Enkä kyllä tehnytkään. Johan tuli taas istuttua lukemassa.

Nora Linden pojat löytävät talvisissa metsäleikeissään ihmisruumiin kappaleen haudattuna muovipussissa lumihankeen. Kuuluuko ruumiinosa aikaisemmin kadonneelle teinitytölle Linalle? Thomas Andreasson on aikaisemmin päätynyt tutkimuksissaan siihen, että Lina on hukuttautunut. Nyt se ratkaisu tuntuu väärältä.

Henkilökohtaisessa elämässään Thomas lähentyy jälleen entistä vaimoaan Pernillaa, Nora Linde puolestaan on eroamassa miehestään Henrikistä. Hän majailee Sandahamissa perintöhuvilassaan ja löytää sen kätköistä vanhoja päiväkirjoja. Päiväkirjoissa mennään 1920-luvulle, joiden tapahtumat yllättäen tuntuvat vaikuttavat Sandhamin asukkaisiin vieläkin. Vaikuttaa siltä, kuin tehdyillä murhilla on jotain tekemistä entisten perhetragedioiden kanssa. Takautumien kuvailussa on kurjia ja väkivaltaisia tapahtumia. Niistä huolimatta kirja oli mitä mainioin.

Helmet 2020-haasteessa kohtaan 25. Kirjassa ollaan saarella ja

Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan 

13. A book with the same title as a movie or TV show but is unrelated to it

Yrjö Kokko; Pessi ja Illusia

Nappasin tämän kirjan äitini kirjahyllystä, jossa muistan sen aina majailleen. Kirja on ilmestynyt vuonna 1944 ja äitini on saanut sen saman vuoden jouluna lahjaksi kummiltaan. Luin tämän nyt vasta ensimmäistä kertaa, vaikka muistan aina lapsena olleeni kiinnostunut kannen valokuvasta.

Pessi ja Illusia on satukirja ja uskomaton luontokirja ja uskomaton luontokokemus, mikä sävähdytti luku luvulta enemmin. Itse asiassa ihan alussa en ollutkaan vielä päässyt mukaan. Itse Pessin ja Illusian tarina ei ole kovin mielekäs. Mutta se kaikki muu. Mikä mieletön asiantuntevuus Yrjö Kokolla tässä on! Luontotuntemus, lintujen, hyönteisten, kasvien ja kaiken muun äärettömän herkkä tuntemus; olen häikäistynyt.

Kirja koostuu luvuista, joissa tutustutaan metsänpeikko Pessin ja keijukais-Illusian mukana luonnossa tapahtuviin ilmiöihin, kuten lintujen pesintään, hämähäkin saalistamiseen verkolla, käen vierailuun vieraissa pesissä, siihen miten käenpoikanen tappaa pesän alkuperäiset poikaset. Miten koko leppälintuperhe voi kuolla, miten lumikko surmaa hiiren. Miten ruiskukka saa nimen ruiskaunokki tai maariankämmekkä kasvattaa kukkavanansa. Ja Yrjö Kokko kirjoittaa tätä tarinaa korsussa, koko ajan on sota ja välillä kranaatin sirpaleet viuhuvat ja koko metsä pommitetaan matalaksi. Osassa saduista mukaan tulee sotilaat – suosta nostetaan kuiviketta korsutallin sotahevosille ja vihollinen pommittaa hävittäjillään suolla seipään päähän kuivumaan nostettuja turvepaakkuja, koska ne näyttävät ihmisiltä! Tai miten sotilaat viljelevät ruispeltoa ja sukeltavat simpukoita. Sivuilla on siellä täällä Yrjö Kokon ottamia valokuvia, jotka ovat nykysilmään kovin vanhaa laatua.

Me luulemme, että paatos vieraslajien vahingollisuudesta on keksitty tänä päivänä. Lupiinit, supikoirat, kurtturuusut... Ehei, tiedettiin sitä ennenkin. Kirjan biisami (piisami =)) oli ihana maahanmuuttaja, joka puhui amerikanenglantia kanadalaisittain. Illusia-keiju muisteli, miten hänen isänsä oli vastustanut biisamin istutusta Suomeen, koska siitä tulisi samanlainen vahinkoeläin, kuin Saksassa.

Lintuihmisenä suorastaan hihkuin iloa, kun kuvailtiin sepelkyyhkysen tekemää pesää, joka oikeasti on niin karmea risupesä, että munat näkyvät sieltä alapuolelta läpi. Yrjö Kokko kuvasi asian juuri oikein. Mutta mikä jännä: kirjassa ei kertaakaan nimitetty sepelkyyhkyä toukomettiseksi, joka on ko. linnun vanha nimi. Toukomettinen! Ilmeisesti nimi on sitten vielä vanhempaa perua. Sen sijaan olin pudota tuolilta, kun yhdessä luvussa oli päähenkilönä (henkilö? – ehkä hahmo kuitenkin) punarintasatakieli! Minun oli googletettava; punarintaa on todella sanottu joskus punarintasatakieleksi. Olen fanaattinen lintuihminen, kuten arvata saattaa. Kirjassa esiintyy myös lahorastas. Tämä hämmästyttää, oikeasti ei ole olemassa lahorastasta. Kun yritän ottaa asiasta enemmin selvää, toisten (ummikoita kaikki) mielestä lahorastas on leppälintu, toisten mielestä räkättirastas ja laulurastastakin tarjottiin.

Olen Yrjö Kokolta lukenut aikaisemmin kirjan Molli maailman viisain koira. Me nimesimme oman koiramme tuon kirjan mukaan. Se kirja teki minuun mielettömän ison vaikutuksen. Ja äitini hyllyssä komeilee myös kirja Ne tulevat takaisin. Suuri hatunnosto Yrjö Kokolle laulujoutsenen pelastamisesta. Hänen ansiostaan laulujoutsenta alettiin kunnioittaa ja suojella ja sen kanta alkoi jälleen kasvaa. Arvostan Yrjö Kokkoa todella paljon. Tämän kirjan jälkeen vielä enemmin, kuin aikaisemmin.

Kirja menee Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan 

26. A book with a pun in the title - sanaleikki aukenee ensimmäisissä luvuissa.

Rosa Liksom; Everstinna

"Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhaan."

Olipa vaikuttava kirja tämä Everstinna. Ohut, mutta vaikea lukea. Aloitetaan murteesta, meän-kielestä, josta en nyt vaan oikein voinut tykätä. Olisin tykännyt kirjasta enemmin yleiskielellä kirjoitettuna, mutta se onkin minun päässäni oleva vika. Vaikka rakastan murteita ja tykkään keskustella niistä ihmisten kanssa ja kielipalstoilla, niin en yhtään pidä murteella kirjoitetusta tekstistä. Se hidastaa lukemista ihan hirvittävästi. Everstinnan meän-kielessä ei ollut mitään sellaista, ettenkö olisi ymmärtänyt, kyse ei ole siitä. Jokusia hauskoja ratkaisuja oli sellaiset, jotka eivät edes liity meänkieliseen murteeseen, vaan yleensäkin tapaan, jolla missä tahansa murteessa voisi käsitellä ulkomaankielisiä sanoja: piitermaijerkartano, pianolla soitettu sopään, rottvailerit ja Taim-lehti. Tällaiset hymähdyttivät iloisesti.
Kirja on yhden päivän romaani, mutta sen aikana everstinna muistelee romaanissa koko elämänsä, alkaen pikkulotasta ja jatkuen usean eri avioliiton läpi vanhuuden päiviin. Everstinnan koko elämää leimaa natsiaate ja Eversti. Sodasta ja natsi-politiikasta Suomessa kerrottiin paljon. Tämä on sekä sotakirja, että kertomus väkivaltaisesta perhehelvetistä. Everstinnan elämään mahtui niin ahdistavia kokemuksia, että on hyvin vaikea kuvitella, miten kukaan niistä voisi selvitä.
Ja mitä kaikkea pohjoisessa tuolloin natsimyönteisenä aikana koettiinkaan!  Vierailulla kävivät Hainrihhi Reitsi ja Vyyrerikin. Himmlerin kanssa käytiin saunassa.



Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
Popsugar 2020 -haasteessa: 

14. A book by an author with flora or fauna in their name

Belinda Bauer; Kauniit kuollessaan

Belinda Bauerin Kauniit kuollessaan ei ollut ihan napakymppi, vaan ehkä kirjailijan heikoin dekkari, mutta ei huono tämäkään. Vähän töksähtelevää ja katkeilevaa juonta tässä oli, mutta se tunne saattoi tulla siitäkin, että luin tätä kaiken maailman kiireen keskellä.
Päähenkilö Eve Singer on toimittaja, joka tekee uutisklippejä rikoksista. Siis rikostoimittaja. Sarjamurhaaja ottaa Even silmätikukseen ja haluaa tästä yhteistyökumppanin. Murhaaja murhaa ja Eve Singer uutisoi. Eve joutuu tietenkin itse myös hengenvaaraan.
Even työpari on toimittaja-valokuvaaja Joe ja myös Even vanhuudenhöperölle isälle on annettu iso rooli romaanissa.

Helmet-haasteessa tämä tulee kohtaan 47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet. Kirjapari on tulossa myöhemmin.
Popsugar 2020 -haasteessa mennään kohtaan 

38. A book by or about a journalist

Annamari Marttinen; Tässä meillä on kaikki nyt

Tässä meillä on kaikki nyt on Annamari Marttisen tapaan äärettömän kauniilla kielellä kirjoitettu romaani; suomalaisen naisen ja Venäjältä turvapaikanhakijana Suomeen tulleen Jehovan todistajan rakkaustarina. En pidä rakkaustarinoista, mutta tästä kirjasta pidin. Se oli helppo ja janoisa lukea. Kiehtovinta oli kaikki se, mitä Jehovan todistajista kerrottiin. Koko kirjan ajan, kannesta kanteen, mietin lähinnä sitä, miten Marttinen on ottanut selvää Jehovan todistajista. Miten hän on kasannut kokoon lähteet, keitä haastatellut ja voisiko tämä tarina olla totta. Jäi tavallaan vähän häiriintynyt olo, olisi hauska lukea enemmän taustatyöstä. Tekisi mieli ravistella lisää sitä omenapuuta ja pudotella niitä omenia, jotka kertovat lisää Jehovan todistajista. Ehkä siinä on osa myös kauhistelun lietsomista.
En tiedä Jehovan todistajista mitään, tämän kirjan myötä opin jotain mikäli (!) asiat nyt ovat niin kuin kirjassa kerrottiin. Voiko Jehovan todistaja harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä? Voiko sinne heidän konventtiin tai minne lie, mennä mukaan ei-uskova. Ja jossain rivien välissä annettiin ymmärtää, että Jehovan todistaja ei saisi mennä ei-uskovalle kylään kahville? Vai saisiko? Ärsyttävästi jäi häiritsemään, kun vähän annetaan, mutta sitten ei enempää.
Kirjassa hyvää oli se, että vaikka seksiä harrastettiin (selvästikin aika paljon), niin tarkat seksikuvailut puuttuivat.

Harmi, ettei Helmet -haasteessa ole kohtaa "Kirja jossa juodaan kahvia". No, tämä meni kohtaan 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella. Popsugar 2020-haasteessa advanced -kohtaan

7. A book with more than 20 letters in its title

Robin Cook; Nano

Joskus muinoin luin näitä Robin Cookin lääketieteellisiä trillereitä, mutta sittemmin taisin vähän kyllästyä, enkä ole kymmeneen vuoteen edes muistanut näiden olemassaoloa. Nano sattui käteen ihan vahingossa kirjastossa. Kotona tajusin, että se onkin jo toinen osa Pia Grazdanin edesottamuksista. Tarina on sentään oma kokonaisuutensa, joskin menneisiin tapahtumiin viitattiin muutaman kerran. En ihastunut kirjaan kuitenkaan niin kovin, että nyt haluaisin lainata myös sen ensimmäisen Pia Grazdanista kertovan kirjan. Tämä ei ollut kovin kummoinen trilleri. Muistelen vanhempien Cookin tarinoiden olleen hyvin paljon jännempiä.
Kirjan päähenkilö, tämä Pia Grazdani, on tiedenainen, joka työskentelee nanorobotteja valmistavassa yrityksessä. Sen nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi Nano. Pia alkaa epäillä, että tiedekeskuksessa tehdään laittomia ihmiskokeita, jotta urheilijoiden suoritukset saataisiin jalostettua epäinhimillisen korkealle tasolle. Epäilyksen kohteeksi joutuu yrityksen pääpomo ja oma esimies. Pia työntää nenänsä paikkoihin, jotka eivät hänelle kuuluu, paljastuu ja joutuu lopulta hengenvaaraan.
Kirjan hahmot jäivät hyvin vieraiksi ja ohuiksi ja varsinkin loppu oli turhauttava. Yhtäkkiä jostain puskista mukaan vetäistiin Pian isä, joka sattuu olemaan rikollispomo-albaani. Tämän olisi tarkoitus tulla pelastamaan tyttärensä. Ja sitten kaikki loppui kesken, kuin seinään. Mitä Pialle tapahtui? Kirja aivan kuin vaatisi jatkotarinan, mutta Dekkarinetin mukaan Cookin seuraava kirja ei ole enää tätä sarjaa. Koska olen vain yksinkertainen lukija, haluaisin kirjailijan kertovan vähän selkeämmin, miten hän halusi tarinansa päättää.
Robin Cook on syntynyt vuonna 1940, eli täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Hänen viimeisin kirjansa on kirjoitettu v. 2014. Eiköhän tämän kirjailijan kirjat ole nyt kirjoitettu. Vanhoja muistoja verestääkseni taidan lukaista jokusen Cookin aikaisemman kirjan sieltä tuotannon keskivaiheilta.

Helmet 2020: Kirja liittyy urheiluun
Popsugar 2020: 

22. A book about or by a woman in STEM

Mihail Bulgakov; Saatana saapuu Moskovaan

Vuoden 2020 ensimmäinen kirja on siinä. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Riemastuttava ja absurdi satiiri Saatanasta kumppaneineen. Siitä, miten poppoo laittaa Moskovan sekaisin ja minkälaisten koettelemusten kouriin joukko kaupungin asukkaita joutuu. Nämä ovat hupaisia ja hervottomia kuvauksia ihmisten hyväuskoisuudesta, rahanahneudesta ja itsekkyydestä.

Kirjaa on kirjoitettu vuosina 1929 - 1940, mutta se on julkaistu vasta 60-luvulla yli parikymmentä vuotta Bulgakovin kuoleman jälkeen. Ja silloinkin aluksi sensuroituna versiona. Teos sisältää neuvostoyhteiskunnan epäkohtien esittelyä, joka ehkä aukenee viisaammalle ja enemmin politiikan historiaa lukeneelle vielä paremmin, kuin minulle.

Kirjassa salaperäinen taikuri Woland eli Saatana saapuu 30-luvun Moskovaan suuren mustan kissan ja muun demoneista koostuvan joukkion kanssa. Suurin osa tarinaa kuvaa tätä 30-luvun Moskovaa, jossa tärkeä rooli on Mestarin ja Margaritan rakkaustarinalla. Pieni osa kirjaa kuvaa Pontius Pilatuksen tunnontuskia, näissä mennään ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin kolme pahantekijää tuomittiin kuolemaan.

Hieno lukukokemus, voin suositella.

Kirjailijan venäjänkielisen nimen muuttaminen ei-kyrillisiin kirjamiin on haasteellista: Wikipedia ja kirjan kansi tuntee muodon Mihail Bulgakov, mutta  mm. adlibris ja Goodreads translitteroi nimen muotoon Mikhail Bulgakov. 

Helmet 2020 -haaste: 33. kirjassa tapahtuu muodonmuutos

Popsugar 2020:  

5. A book set in a city that has hosted the Olympics