Dekkareille ei voi kovin montaa erilaista juonta ja syy-seuraus -suhdetta keksiä. Murha tapahtuu aina samoista syistä. Parhain sä oot noudatti vähän samaa kaavaa kuin edellinen lukemani Viveca Stenin dekkari. Kummassakin käsitellään vaikeita perhesuhteita, isiä ja äitejä ja näiden lapsia, joita laiminlyödään, pidetään heittopusseina aikuisten välisissä riidoissa tai jopa pahoinpidellään. Arhippan romaanin nimi viittaa selvästi äiteihin. Murhattukin on äiti. Koiraa ulkoiluttava vanhus löytää uhrin pensaikosta ja kun Varpu ja Tiia alkavat tutkia murhatapausta, selviää että murhattu vietti vähintään kunnotonta elämää eikä perhesuhteissa ollut kehumista. Sanna-tytär on joutunut kasvamaan aikuiseksi liian varhain, mutta onneksi hänellä on isovanhemmat, jotka voivat pitää huolta äidin kuoleman jälkeen.
Kirjassa arvasin murhaajan aikaisessa vaiheessa, tai ainakin aavistin, mutta se ei haitannut. Tarina oli niin leppoisa, helppo ja suoraviivainen, että tämmöinen tekee hyvää kaikkien rankempien kirjojen jälkeen.
Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 42. Kirjassa on isovanhempia ja
Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan
| 34. A book you meant to read in 2019, sillä tämä oli seissyt hyllyssäni jo pari kuukautta ja olin kaksi kertaa joutunut ottamaan sille lisää laina-aikaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti