Tässä meillä on kaikki nyt on Annamari Marttisen tapaan äärettömän kauniilla kielellä kirjoitettu romaani; suomalaisen naisen ja Venäjältä turvapaikanhakijana Suomeen tulleen Jehovan todistajan rakkaustarina. En pidä rakkaustarinoista, mutta tästä kirjasta pidin. Se oli helppo ja janoisa lukea. Kiehtovinta oli kaikki se, mitä Jehovan todistajista kerrottiin. Koko kirjan ajan, kannesta kanteen, mietin lähinnä sitä, miten Marttinen on ottanut selvää Jehovan todistajista. Miten hän on kasannut kokoon lähteet, keitä haastatellut ja voisiko tämä tarina olla totta. Jäi tavallaan vähän häiriintynyt olo, olisi hauska lukea enemmän taustatyöstä. Tekisi mieli ravistella lisää sitä omenapuuta ja pudotella niitä omenia, jotka kertovat lisää Jehovan todistajista. Ehkä siinä on osa myös kauhistelun lietsomista.
En tiedä Jehovan todistajista mitään, tämän kirjan myötä opin jotain mikäli (!) asiat nyt ovat niin kuin kirjassa kerrottiin. Voiko Jehovan todistaja harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä? Voiko sinne heidän konventtiin tai minne lie, mennä mukaan ei-uskova. Ja jossain rivien välissä annettiin ymmärtää, että Jehovan todistaja ei saisi mennä ei-uskovalle kylään kahville? Vai saisiko? Ärsyttävästi jäi häiritsemään, kun vähän annetaan, mutta sitten ei enempää.
Kirjassa hyvää oli se, että vaikka seksiä harrastettiin (selvästikin aika paljon), niin tarkat seksikuvailut puuttuivat.
Harmi, ettei Helmet -haasteessa ole kohtaa "Kirja jossa juodaan kahvia". No, tämä meni kohtaan 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella. Popsugar 2020-haasteessa advanced -kohtaan
| 7. A book with more than 20 letters in its title |
Olen lukenut Marttiselta vain Törmäyksen, joka oli tosi hyvä, ja koko ajan on ollut mielessä lukea häneltä muutakin. Jotenkin en vain ole ehtinyt. Tämä kirja vaikuttaa kiinnostavalta, joten ehkä tästä voisi lähteä liikkeelle!
VastaaPoistaMinäkin pidin Törmäyksestä. Marttisen kirjoittama teksti on jotenkin kauhean sujuvaa ja nautinnollista, erilaista. Joku voisi sanoa, että liian taiteellista, mutta kyllä minä pidän.
PoistaMarttisen haastaa lukemaan vaikeista aiheista. Uskonnolliset aiheet eivät sovi minulle, mutta siitä huolimatta luin kirjan.
VastaaPoistaMarttisen Veljeni vartija oli minusta todella todella vaikea aihe. Tämä oli sillä tavoin helpompi, että ei aiheuttanut ahdistusta. En minäkään pidä uskonnollisista aiheista yleisesti ottaen, tulen niistä usein vihaiseksi =).
PoistaSamoja mietteitä minullakin. Itseäni häiritsi se, että tiedän jonkin verran jehovantodistajista ja tavoistaan, ja kirjassa tapahtui paljon sellaista, mikä ei ole heillä sallittua ja sen vuoksi olisi varmasti aiheuttanut suurta ahdistusta ja ristiriitaa kirjan miespäähenkilölle. Kirjailija itse kertoi eräässä haastattelussaan haastatelleensa kirjaa varten vain yhtä jehovantodistajaa. Kirjan tapahtumien uskottavuuden kannalta henkilöhaastatteluja olisi voinut taustatyössä hyödyntää mielestäni enemmän.
VastaaPoistaKirjan kieli on todellakin kaunista, samoin monet kuvaukset. Olen lukenut Marttisen kaikki kirjat ja odotan innolla jo seuraavaa.
Vau, hienoa kuulla vähän tuosta taustatyöskentelystä. Jotenkin heräsi sellainen hirveä himo oppia tietämään lisää Jehovan todistajista. Tai pitäisikö sanoa, että oma tietämättömyys ärsyttää. Minäkin olen lukenut nyt kai kaikki tähän astiset Marttiset, siispä uutta odotellessa!
PoistaOpit paljon käymällä osoitteessa www.jw.org :)
VastaaPoistaNo siellähän sitä todella löytyy tietoa. Kiitos linkistä.
Poista