"Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhaan."
Olipa vaikuttava kirja tämä Everstinna. Ohut, mutta vaikea lukea. Aloitetaan murteesta, meän-kielestä, josta en nyt vaan oikein voinut tykätä. Olisin tykännyt kirjasta enemmin yleiskielellä kirjoitettuna, mutta se onkin minun päässäni oleva vika. Vaikka rakastan murteita ja tykkään keskustella niistä ihmisten kanssa ja kielipalstoilla, niin en yhtään pidä murteella kirjoitetusta tekstistä. Se hidastaa lukemista ihan hirvittävästi. Everstinnan meän-kielessä ei ollut mitään sellaista, ettenkö olisi ymmärtänyt, kyse ei ole siitä. Jokusia hauskoja ratkaisuja oli sellaiset, jotka eivät edes liity meänkieliseen murteeseen, vaan yleensäkin tapaan, jolla missä tahansa murteessa voisi käsitellä ulkomaankielisiä sanoja: piitermaijerkartano, pianolla soitettu sopään, rottvailerit ja Taim-lehti. Tällaiset hymähdyttivät iloisesti.
Kirja on yhden päivän romaani, mutta sen aikana everstinna muistelee romaanissa koko elämänsä, alkaen pikkulotasta ja jatkuen usean eri avioliiton läpi vanhuuden päiviin. Everstinnan koko elämää leimaa natsiaate ja Eversti. Sodasta ja natsi-politiikasta Suomessa kerrottiin paljon. Tämä on sekä sotakirja, että kertomus väkivaltaisesta perhehelvetistä. Everstinnan elämään mahtui niin ahdistavia kokemuksia, että on hyvin vaikea kuvitella, miten kukaan niistä voisi selvitä.
Ja mitä kaikkea pohjoisessa tuolloin natsimyönteisenä aikana koettiinkaan! Vierailulla kävivät Hainrihhi Reitsi ja Vyyrerikin. Himmlerin kanssa käytiin saunassa.
Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
Popsugar 2020 -haasteessa:
| 14. A book by an author with flora or fauna in their name |
Jos olet kiinnostunut Annikki Kariniemestä, niin hän on kirjoittanut itse avioliitostaan kirjan, jonka nimi on Erään avioliiton anatomia. Olen blogannut kirjasta. Everstinnalla on oma ansionsa, mutta suurin ansio kuuluu Annikki Kariniemen omalle kirjalle.
VastaaPoista