Penny Louise; Kylmän kosketus

En nyt jotenkin ihan pääse sinuiksi tämän sarjan kanssa. Luin melkein heti ensimmäisen perään tämän kakkososan. Vaivatonta Cozy Crime -dekkaria.. mutta kun ei ole ihan vaivatonta. Minusta näissä on jotain vaikeaselkoista. Vai onko kyse sitten suomennoksessa! Aivan kuin edellisessäkin osassa, niin taas saattoi kesken kappaleen vaihtua se "hän", josta kappaleessa kerrottiin. Tekstiä oli aivan kuin jaettu kappaleisiin tai osiin väärissä paikoissa tai ei ollut jaettu ollenkaan... tai jotenkin aihe katkesi ja jatkui ihan väärästä paikasta. En osaa selittää. Jouduin useamman kerran palaamaan kirjassa taaksepäin, ja muutama kohta (esim. eräästä tulipalosta pelastuminen) jäi kyllä täysin aukeamatta, vaikka luin sen kahteen kertaan! En vaan saanut selvää, että miten sieltä päästiin ulos, ikkunastako vai ovesta, alakerrasta vai yläkerrasta, kuka katsoi ikkunasta, sisä- vai ulkopuolelta... ei hitsi. En viitsinyt lukea kolmatta kertaa.

Kirjassa oli sellaista muka-huumoria, kuten mm. Jussi Adler-Olssenin kirjoissa. Eli lukijan pitäisi vähän naurahtaa ja hymähtää "muka huvittaville huomioille"... mutta kun niissä ei ollut mitään hauskaa, vaan ainoastaan keinotekoista.
Myös edellisen kirjan omituinen Nichol-naispoliisiharjoittelijan hahmo oli mukana tässä ja edelleen dynamiikka tämän ja muiden kesken oli omituista.
Näissä kahdessa kirjassa on myös viitattu vanhempaan rikostapaukseen, ns. Arnotin tapaukseen, mutta tarkistin, ettei sellaista aikaisempaa kirjaa ole olemassakaan. Eli koko Arnot-viittaukset ovat ihan turhia vain?
Three Pines -kylän "hyvätkin" hahmot ovat mielestäni osin epämiellyttäviä. Tässä kirjassa yksi kylän uusimpia asukkaita murhataan. Uhri on ollut inhottavan ilkeä ja ylimielinen, varmaan yhdellä jos toisellakin olisi ollut syytä murhaan. Gamache ja kumppanit saapuvat jälleen pikkukylään tutkimaan asiaa.

Kirja ei ole suorastaan huono, mutta ehkä tämän vuoden huonoin lukemani dekkari. Muita huonompia kirjoja sitten on ollut ei-dekkari -sarjassa.

Opin uuden asian (tästä pidän!): murhaa ei voikaan enää tehdä siten, että heittää kylpyammeessa kylpevälle puolisolleen hiustenkuivaajan tai leivänpaahtimen (koska kaikillahan on tietenkin töpselissä oleva leivänpaahdin kylppärissä siltä varalta, että tekee mieli paahtoleipää kesken kylvyn), koska nykyaikaisissa sähkövempaimissa on automaattinen virrankatkaisu. Toista se oli ennen! Ennen asiat olivat paljon paremmin. Siipalta sai hengen kovin kätevästi, kun tönäisi kihartimen siitä peilihyllyltä ammeeseen. Mutta en silti menisi kyllä kokeilemaan, niin syvään on juurtunut tuo entisvanhaan opittu tieto tästä murhatavasta... Sitä paitsi; kenellä on enää kylpyammetta?