Camilla Läckberg; Kultahäkki

Kultahäkki oli ihan mahtava lukukokemus. Tämä ei liity mitenkään Läckbergin Fjällbacka -sarjaan, tämä pitää muistaa ennen kuin aloittaa lukemisen. Monet ovat pettyneet kirjaan, kun ovat kuvitelleet tämän olevan niitä Läckbergin dekkareita. Mutta. Tämä on paljon huimempi kokemus kuin tavalliset dekkarit. Jännitystä tämäkin on, mutta ihan erilaista, kustantaja kuvaa kirjaa psykologiseksi jännitysromaaniksi. Tämä on äärimmäisen nautinnollinen kosto- ja naispaholaisteema. Miten kirja voi ollakin näin hiuksia nostattava ja repivän herkullinen!

Faye joutuu aviomiehensä pettämäksi niin taloudellisesti, ruumiillisesti kuin henkisestikin. Hänet hylätään ja alistetaan ja häpäistään päin kasvoja röyhkeästi. Mutta mitä tekee petetty nainen? Kostaa! Nousee kuin tuhkasta ja naisen kosto on julma. Aah, miten sydäntä oikein lämmitti. Kirjan ratkaisu oli arvattavissa, mutta se ei mitenkään häirinnyt nautintoa, koska jokainen juonenkäänne oli nautinto. Epäuskottavuuksia tietysti löytyi. Oikeasti kenenkään ei olisi niin helppoa koota elämää tyhjästä ja rikastua ja menestyä, kuten Faye teki. Muutenhan me kaikki olisimme rikkaita ja menestyviä, jos siihen riittäisi pelkkä päättäväisyys.

Romaanille on tullut jo jatko-osakin, Hopeasiivet. Ihan varmasti luen senkin. Valitettavasti satuin lukemaan Hopeasiipien esittelyn ennen kuin olin päättänyt Kultahäkkiä - ja tulin valitettavasti spoilaantuneeksi. Hieman. Ärsyttää monessa kirjasarjassa sama, kun pitäisi välttää tulevien osien takakansitekstejä, joskus ne vain pomppaavat silmille...


Mielestäni tämä on Helmet 2017 -haasteen: 

21. Sankaritarina