perjantai 19. kesäkuuta 2020

Arttu Tuominen; Hyvitys

Hyvitys on toinen osa Delta-sarjaa. Ensimmäinen osa Verivelka oli hyvä. Tämä oli ainakin puolet parempi. Siis sanoisinpa, että huikean hyvä! Ei tosiaan mikään kevyt ja heppoinen, vaan kirjan aiheet ovat raskaita ja aina ajankohtaisia, mutta raskaudestaan huolimatta ei ankeita lukea. Vaikeinta oli lukea Oksmanin perheen koiranhoidon tasoa, siinä perheessä ei juuri eläinten arvostus ja asiallinen kohtelu kukoista. Mutta jos joku nyt pelästyy, että kirjassa on eläinrääkkäyskohtauksia, niin sellaisesta ei ole kyse. Vaan ennemminkin kyseessä on huoli koiran puolesta ja siitä, miten koiria on kohdeltu kun ne ovat tulleet "mielenvikaisiksi" ja käyttäytyvät kuten kirjassa kerrotaan. Toivon, että jatkossa siinäkin oikeus voittaa. Kuuntelin alkupuolen äänikirjasta autoillessa ja kyllä taas nautin lukijankin äänestä suunnattomasti, sopii tälle kirjalle kuin nyrkki silmään. Loppuosan sitten luin e-kirjana, kun ei ollut enää tarvetta autoilla.

Edellisen osan poliisit Paloviita ja Oksman ovat päähenkilöitä tutkinnassa, joka alkaa siitä, kun homojen suosimaan yökerhoon tehdään pommi-isku. Sitten julkaistaan video, jossa Lähettiläs pitää vihapuheen homoja, transvestiitteja ja kaikkia muita uskonnon vastaisesti käyttäytyviä vastaan. Poliisilla on vakava paikka turvatessaan kynttiläkulkuetta. Tapahtuu hyökkäyksiä, pidetään vihapuheita ja jäljet johtavat White Order -nimisen rasistijengin pakeille. Nyt pääosaan nousee  enemmän Oksman, jolla on omat salaisuutensa, niin kotona kuin työelämässä. Paloviidan vastoinkäymiset tuntuvat tapahtuvan enemmän perhe-elämän puolella.

Nautin kirjasta suunnattomasti. Olisikohan tämä nyt sitten ehkä ollut kesän paras dekkari? Ehkä näin juhannusaattona sitä on liian aikaista vielä sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti