Perveen Mistry toimii juristina isänsä lakitoimistossa, mikä on poikkeuksellista intialaiselle naiselle. Eletään vuotta 1921. Bombayssa elää uskontojen ja kansallisuuksien kirjo, basaareissa tuoksuvat mausteet ja tuoksuöljyt, riksat kuljettavat ihmisiä, vesipuhvelit makoilevat parkkipaikoilla. Sea Viewin talossa elää kolme leskeä ja kohta talossa tapahtuu murha. Perveen on sukupuolensa takia ainoa, joka voi haastatella kolmea eristyksissä elävää leskeä. Miesten kanssa he voisivat kommunikoida vain rei'itetyn seinälevyn läpi. Perveen itse kohtaa myös ennakkoluuloja, uhkia ja vaaratilanteita.
Murhatapauksen tutkinnan lisäksi kirjassa käydään läpi Perveenin oma menneisyys vuodesta 1916; tapahtumat joiden seurauksena hän työskentelee Mistryn lakiasiaintoimistossa. Ja siinä on omat huikeat kiemuransa.
Ajankuva sadan vuoden takaisesta Intiasta on upea, vaikka en ole mitenkään erikoisen ihastunut Intiaan nykypäivän valtiona. Intian sisällä eri uskontojen keskuudessa vallinneet kulttuurierot, tavat, ruuat, käyttäytymissäännöt ja jopa erilaiset tavat pukea sari ovat kiehtovia. Ja osa näistä tietenkin nostaa nykyihmisen hiukset pystyyn. Mutta osittain suorastaan ihmettelee, miten samanlaista elämä on ennenkin ollut. Ja miten melkein odottaisi enemmän ahdasmielisyyttä ja tiukkoja sääntöjä. Lukiessa olin välillä unohtaa, että kyse on sentään noinkin vanhasta ajasta. Välillä nuoret naiset Perveen ja Alice tuntuivat käyttäytyvän melkein nykynaisen tavoin.
Ehdottomasti sarjan seuraavakin osa menee lukulistalle.
Helmet 2017 -haasteessa tämä kuittaa kohdan:
33. Kirja kertoo Intiasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti