Matti Rönkä; Hyvä veli, paha veli

Vihdoin pääsin treffeille Viktor Kärpän kanssa, mikä ihana mies! Röngät ovat kirjastossa kai aika suosittuja, olen helmikuusta asti yrittänyt metsästää tätä turhaan. Haluan lukea Viktor Kärpän seikkailut oikeassa järjestyksessä, eikä mikään muu ole kelvannut. Niin pitkälle en sentään ole mennyt, että olisin kirjaa varannut. Maailma on täynnä upeita kirjoja, kyllä minulla on aikaa odottaa haluamaani. Luen sillä aikaa jotain muuta. Itse asiassa ainoa koskaan varaamani kirja on George RR Martinin Valtaistuinpeli, jonka varasin ja sittemmin lainasin kesäkuussa Amislaiselle, sille mitään lukemattomalle tapaukselle. Jos Amislainen tosiaan pyytää luettavaksi jotain kirjaa, niin silloin kannattaa toimia ja hakea vaikka kuu taivaalta.

Mutta Kärppään. Ihan taattua testosteroni-tavaraa taas jännän tarinan muodossa. Minusta on niin ihana seurata Kärpän laillisia, tai ainakin lähes laillisia, liiketoimia. Kun kaiken sen pullistelun, kukkoilun ja aggression alla piilee ritarillinen mies.

Hyvä veli, paha veli –kirjassa Suomen markkinoille on tuotu superheroiinia ja kaikki merkit viittaavat itämafiaan ja kohta niin itämafia kuin poliisikin on syyttä suotta Viktorin ja tämän veljen perässä. Eihän siinä auta muu, kuin puhdistaa oma maineensa. Asian selvittelyyn Viktorin pitää hakea vauhtia sieltä idästä, rikosmaailman silmäätekeviltä. Ja ihana huumori mukana koko ajan.

Nämä ovat oikein anti-rasisti –kirjoja. Tekisi hyvää monelle suomalaiselle avata silmät sille, miten yhtä me olemme venäläisten veljiemme kanssa. Sukua suorastaan. No, varsinkin inkeriläisten paluumuuttajien. Vaan venäjä kulkee siinä käsi kädessä. Meillä on yhteinen menneisyys. Politiikka on mitä on, sille ei tavallinen ihminen voi mitään, mutta kokemukset ovat nivoutuneet yhteen.